Etelä-Ruotsin luonto ja kalavedet

 

Ruotsi on pinta-alaltaan Euroopan viidenneksi suurin maa. Sen pituus pohjoisesta etelään on 1572 kilometriä suurimman leveyden ollessa noin 500 km. Maan pituudesta johtuen luontotyypit eroavat hyvin paljon toisistaan ja sitä kautta myös kalavedet sekä tavallisimmat kalalajit.

 

Etelä-Ruotsi koostuu suurelta osin viljelymaasta. Myös metsäisiä alueita on paljon, varsinkin Smålandin ylängöllä, jolta monet Ruotsin vesistöistä saavat alkunsa. – Etelä-Ruotsi on tiheämmin asuttua kuin muu maa, mutta eurooppalaisen mittapuun mukaan se on kuitenkin harvaan asuttua, Sven sanoo. Ruotsin toiseksi ja kolmanneksi suurimmat kaupungit, Göteborg ja Malmö, sijaitsevat rannikolla, mutta kansainvälisen mittapuun mukaan myös ne ovat aika pieniä, eivätkä juurikaan vaikuta ympäristöön.

   


   Makrilli on länsirannikolla tavallinen kalalaji kesällä ja alkusyksystä, ja houkuttelee monia
   kalastajia merelle.

 

Järvet

Kuten koko Ruotsin alueella, Etelä-Ruotsissakin on paljon erikokoisia järviä, jotka ovat täynnä kalaa. Järvet ovat viljelyalueilla usein runsasravinteisia, mikä merkitsee kaislan ja muun kasvullisuuden peittämiä rantoja. Näkösyvyys on ravinteikkaille ja tuottoisille järville ominaiseen tapaan vähäisempi.

 

– Eteläosan järvissä on usein hyvä valkolihaisten ja karpinsukuisten kalojen kanta, mikä merkitsee hyviä edellytyksiä saalistajille kuten hauelle, ahvenelle ja kuhalle, Anna sanoo. Metsävyöhykkeellä sijaitsevien ylänköjärvien ulkonäkö ja luonne on aivan toisenlainen. Ne ovat tavallisesti suhteellisen kirkkaita, vaikkakin ympäröivät suot saattavat antaa vedelle humuksen sävyn. Näitä järviä ympäröi havumetsä, joka ulottuu usein vedenrajaan saakka. – Ympäröivä luonto on yleensä kumpuilevampaa ja tarjoaa usein upeita luontoelämyksiä. Muun Ruotsin tapaan metsät tarjoavat fantastisia edellytyksiä patikoinnille, sienestykselle ja marjastukselle sekä ulkoilulle, joka Ruotsin jokamiehenoikeuden ansiosta on sallittua melkein kaikkialla, Anna jatkaa.

 


   Vaeltava meritaimen on laji, joka on nykyään hyvin tavallinen koko Ruotsin rannikkoalueella,
   ja jota voi pyytää sekä maalta että veneestä varsinkin keväisin ja syksyisin veden lämpötilan
   ollessa suhteellisen alhaisen.

 

Virtaavat vedet

– Taimenta ja muita lohikaloja sisältävät virrat eivät ole Etelä-Ruotsissa yhtä tavallisia kuin pohjoisessa, Sven selittää. Etelä-Ruotsissa sijaitsevat kuitenkin tunnetut Ätran-, Mörrumsån- ja Emån-nimiset joet. Ne ovat kaikki vähän suurempia ja edustavat hyvää lohi- ja meritaimenkantaa. Sisämaassa on myös pienempiä virtoja, joista saa hyvin purotaimenta. Joihinkin pienempiin jokiin on muutamin paikoin istutettu kirjolohta ja purotaimenta.

 

Rannikko

Etelä-Ruotsin rannikkoalue on pitkä ja ulottuu lännessä Norjan rajalta kattaen maan koko eteläisen osan itärannikolle saakka. Koko tätä linjaa leimaa luontotyyppien ja kalalajien suuri vaihtelevuus. Pohjanmereen rajoittuvan läntisen rannikkoalueen vesi on hyvin suolapitoinen, ja luonto ennen kaikkea pohjoisimmassa osassa karua paljaine graniittikallioineen. Turska, seiti, lyyraturska, nokkakala ja makrilli viihtyvät näissä vesissä, mutta määrättyinä vuodenaikoina myös syönnösvaelluksella oleva meritaimen. Luonto muuttuu vähitellen Juutinraumalle päin mennessä samoin kuin veden suolapitoisuus Itämerelle tultaessa. – Suolapitoisuuden vähentyessä sitä mukaa mitä korkeimmalle Itämerta noustaan, myös lajikoostumus muuttuu. Varsinkin haukea ja ahventa alkaa esiintyä enemmän, Anna ja Sven toteavat.

     

 

 
© swedenfishing.com 2019